Caroline Levin
Koska koiratanssiesitys saa suurelta osalta muotonsa valitusta musiikista, on tärkeää tietää millainen on hyvä ohjelmamusiikki. Koreografia, musiikin tulkinta, esitystyyli ja vaatetus riippuvat musiikin valinnasta, joten kannattaa olla perusteellinen sen valinnassa.
Kärsimätön koiratanssija ehkä valitsee musiikkikappaleen, joka ei tee oikeutta koiralle eikä ole esitykseen käytetyn ajan ja energian arvoinen. Mielestäni on parempi jatkaa hyvän musiikin etsintää, kuin tyytyä huonoon musiikkiin (tämä ei liity äänenlaatuun).
Jos ohjaaja haluaa heti päästä harrastamaan koiratanssia, kannattaa aloittaa muutaman perusliikkeen opettelulla jatkaen samalla sopivan musiikin etsintää. (En kuitenkaan suosittele koreografian tekemistä siten, että ensin opettelee liikkeitä, jotka sitten sovitetaan musiikkiin, vaan pitäisi ensin kuunnella musiikkia ja kehittää siihen sopivia liikkeitä. Muutaman perusliikkeen opettelusta ei kuitenkaan ole haittaa.)
Tällaisia liikkeitä voisivat olla:
Peruuttaminen, sekä vierekkäin että vastakkain ohjaajan kanssa.
Pyöriminen ohjaajan oikealla tai vasemmalla puolella ja edessä sekä ohjaajan kiertäminen.
Sivuttaisliikkeet vierekkäin ja vastakkain ohjaajan kanssa.
Nämä ovat käyttökelpoisia liikkeitä, jotka todennäköisesti sisältyvät koiratanssiesitykseen jossain muodossa tai jonkin suuntaisina. Yleensä koirat tarvitsevat vähintään pari kuukautta oppiakseen sujuvasti peruuttamista ja sivuttain liikkumista, joten tähän käytetty aika ei suinkaan mene hukkaan.
Vaikka ohjaaja kärsivällisesti etsisi hyvää musiikkikappaletta, mistä hän tietää löytäneensä sen? Luettelen tässä joitakin hyvän esitysmusiikin ominaisuuksia. Voit varmasti keksiä itse lisää.
(Käytän sana "esitysmusiikki", koska tarkoitan koiratanssiesitystä, jolla onnistuisit kilpailussa tai yleisöesityksessä. Saat henkilökohtaista tyydytystä valitsemalla itsellesi tärkeän musiikin, mutta yleisö tuskin arvostaa sitä, ellei esityksesi kerro valintasi taustasta.)
Valittu musiikki on yhtenäinen kappale tai useista kappaleista yhdistetty kokonaisuus, jossa musiikki kuitenkin tuntuu jatkuvalta (vrt. häiritseviä yhdyskohtia sisältävään musiikkikokonaisuuteen).
Musiikki kuulostaa hyvältä myös äänentoistolaitteen kautta…se ei ole niin pehmeää, herkkää tai "epäselvää", että kuuluisi huonosti.
Musiikissa on sisältöjä, joita on helppo tulkita vaatetuksessa ja koreografiassa.
Musiikki aikaansaa voimakkaamman reaktion ohjaajassa kuin "no joo, kai se toimii…".
Musiikki sisältää vaihtelua, esim…matalia ja korkeita kohtia…osa, jossa on yksinäinen ääni/soitin tai rumpujen soolo-osuus tai muu mielenkiintoinen osa. Vertaa yksitoikkoiseen kappaleeseen, joka toistaa samaa sävelmäpätkää. Musiikin vaihtelevuus on minulle hyvin tärkeä tekijä.
Viimeiseksi, musiikin pitää sopia koirakolle…sekä tahdin, rytmin että "maun" suhteen.
1. Kymmenen vuoden taitoluistelu-uran jälkeen minulla on vahvat
mielipiteet musiikkiosien yhdistämisestä, mutta ne ovat vain
"minun mielipiteitäni". Yleensä en kannata yhdistämistä,
koska useimmat katsojat (kuuntelijat) kokevat katkoksen häiritsevänä.
Musiikkikappaleiden yhdistäminen katkaisee ohjelman virtauksen ja
mielestäni se myös katkaisee kaikkien keskittymisen, tuomarit
ja esiintyjä mukaan lukien.
Monet aloittelijat (sekä luistelijat että koiratanssijat) yrittävät
käyttää usean musiikkikappaleen yhdistämistä
yhteen ohjelmaan. Siihen on monia syitä, ja yleensä ne liittyvät
yllä mainittujen ominaisuuksien puuttumiseen.
Esiintyjä ehkä suunnittelee käyttävänsä tiettyä kappaletta, mutta huomaa sen olevan liian yksitoikkoinen. Siksi hän haluaa liittää mukaan eloisamman osan toisesta kappaleesta. Joskus tämä toteutetaan laittamalla väliin pätkä toisesta kappaleesta. Ohjelma siis päättyy alussa käytettyyn kappaleeseen…siis jonkinlainen musikaalinen kerrosvoileipä…yksitoikkoinen-eloisa-yksitoikkoinen.
Vastaavasti musiikkivalinnan ollessa liian yleinen (ilman aihetta), ohjaaja tuntee tarvetta liittää mukaan toisen kappaleen, joka antaisi jonkinlaisen teeman tai aiheen. Näissä tapauksissa suosittelen jatkamaan paremman kappaleen etsintää.
Lopuksi ohjaaja voi yhdistää useita kappaleita, koska hän todella pitää niistä ja haluaa käyttää niitä kaikkia. Vastusta tätä halua! Suunnittele mieluummin useita tansseja…ehkä yksi kilpailuja, toinen messuesitystä ja kolmas rodun erikoisnäyttelyä varten.
Jos koiratanssijan on pakko liittää yhteen kaksi eri musiikkikappaletta on huomioitava muutama seikka. Kannattaa hankkia ammattilainen tai tuttu tietokonenero avuksi. Sellaiset henkilöt pystyvät käsittelemään musiikkia "visuaalisesti" ja voivat katkaista musiikin nuotin tarkkuudella.
Yhdistettävien kappaleiden pitäisi jollain tavalla liittyä toisiinsa. Jos tarvitaan nopeuden vaihtelua on kuitenkin hyvä valita kappaleita, joilla on jotain yhteistä…kuten sama tekijä, levy, sävellaji, soitin tai sama laulaja. Tämä auttaa lieventämään katsojien korvien loukkausta.
Jotta kaikki jaksaisivat keskittyä liittymiskohdan yli, häivytä ensimmäistä kappaletta muutaman tahdin aikana ja anna kaikkien koota itseään hetken. Sitten voit antaa toisen kappaleen musiikin volyymin kasvaa. Joskus tämä menetelmä ei sovi, esimerkiksi kuin toinen kappale alkaa symbaaleilla. Silloin aloitetaan heti täysillä. Varmista tällaisessa tapauksessa, että musiikkia edeltää pieni tauko, jotta voisit asettaa itsesi sopivaan asentoon ja valmistaa koirasi "räjähdykseen" (minkä liikkeen olitkin suunnitellut).
2. No niin, seuraavaan aiheeseen…kuuluvuudeltaan hyvän kappaleen valintaan. Tämä asia valkeni minulle lemmikkimessuilla eräässä näyttelyhallissa. Olin leikkinyt jonkin verran Madonnan "True Blue" -nimisellä kappaleella. Olin paikalla esittämässä toista ohjelmaa, kun satuin kuulemaan "True Blue":n soivan kaiuttimista. Se kuulosti niin epäselvältä ja haalistuneelta, ettei sanoista saanut mitään selvää (ne olivat olennainen osa tulkintaani). Muutin mieltäni sen kappaleen käytöstä.
Kappaleiden soittaminen autossa tai ulkona häiriöiden keskellä voi auttaa lopullisessa valinnassa. Jotkut balladit ja klassiset kappaleet eivät kuulu hyvin äänentoistolaitteiden kautta. Musiikin pitää levitä tarpeeksi vahvasti, jotta se auttaisi ohjaajaa pysymään ohjelmassaan ja "kantamaan" koirakkoa, jos se hermostuu yleisön edessä.
3. Seuraavaksi: valitse musiikkia, jossa on jonkinlainen aihe. Tämä neuvo koskee lähinnä kilpailuesityksen musiikkia. Havaintoesitysten kannalta se on vähemmän tärkeää. Muutama esimerkki, jotka vaativat hyvin luovaa tulkintaa…moderni elektroninen jazz…tai Kenny G. saksofonilla. Tällaisissa kappaleissa on vähemmän tulkittavaa ja se tuottaa aloittelijoille ongelmia.
Musiikkia, joka liittyy tiettyyn tarinaan tai tapahtumaan on helpompi tulkita…kuten musikaali tai elokuvamusiikki – Star Wars tai Disney…kappaleet, jotka kuuluvat johonkin aikakauteen 40-luvun jazz, 50- ja 60-luvun rokki tai nyyhkylaulajat, 70-luvun discomusiikki, jne…tanssimusiikki, joka liittyy erilaisiin tanssityyppeihin, kuten latinalaistanssit, western-tanssi, erikoistanssit kuten twist sekä maantieteellisesti määritelty musiikki: saksalainen polkka, karibialainen jne.
Tällaiset valinnat antavat tanssijalle paljon tulkittavaa. Ne antavat vihjeitä vaatetusta ja koreografiaa varten: jalkatyö, kädenasennot ja tilankäyttö mukaan lukien, jopa ideoita esiintymistyyliä varten (miten saa yleisön mukaansa).
4. Seuraavaksi ohjaajan reaktio…Jos koiratanssija kokee kappaleen tietyllä tavalla kerran, hänellä tulee olemaan sama tuntemus monta kertaa. Esiintyjän pitäisi valita kappale, josta hän todella pitää, koska hän tulee hyräilemään sitä unissaan, kun esityksen aika koittaa (toisin sanoen, hän tulee kuuntelemaan sitä paljon!)
5. Loppu lähestyy!
Musiikin pitää olla vaihtelevaa…korkeampia ja matalampia
kohtia. Siis osia joka kasvavat (crescendo) tai pehmenevät tai sävelmä
häipyy jättäen hetkeksi vain lyönnit, tai jaksoja,
joissa ääniä lisätään yksi kerrallaan. Ehkä
kappaleessa on ainutlaatuisia ääniä, jotka inspiroivat
erityisiin liikkeisiin. Tämä on mielestäni koiratanssimusiikin
tärkeimpiä ominaisuuksia.
Vaikka oikean tahdin sisältävä kappale löytyisi (mihin tullaan hetken päästä), siitä ei kehity hauska ja nautittava esitys koirakolle eikä yleisölle, jos se on kolme minuuttia samaa yksitoikkoista tahtia, sävelmää, harmoniaa ja sovitusta. Pitkä, yksitoikkoinen musiikkikappale uuvuttaa henkisen energian (en pelleile, sillä jokainenhan tietää, että ihmisjoukossa on tietty energia), vaikuttaen haitallisesti sekä ohjaajaan että koiraan.
Satunnaisesti taitava koirakko pystyy käyttämään kappaletta, jossa ei ole monta tai edes yhtään kohokohtaa tai pehmennyksiä. Ne ovat hyvin eloisia kappaleita ja esittävä koirakko on yhtä eloisa.
6. Koirakkoon sopivan musiikin valinta…
Tässä vaiheessa haluan mainita muutaman historiallisen seikan
uusille koiratanssijoille. Lyhyesti sanottuna Yhdysvalloissa on kaksi
eri koiratanssisuuntausta. Toinen sai alkuunsa kanadalaisesta MCSI -ryhmästä
(Musical Canine Sports International). Minä olen MCSI -tyypin koiratanssin
harrastaja ja se on tämän kirjoituksen lähtökohtana.
Se tulee ilmeisemmäksi tässä viimeisessä kappaleessa.
Hyvin, hyvin yleistäen MCSI -koiratanssijat liikkuvat musiikin mukaan, joko kävellen musiikin tahtiin tai sen puutteessa (kuten joskus klassisessa musiikissa) musiikin "fraaseihin". Tämä filosofia tekee tilaa sekä niille, joilla on musikaalisia taipumuksia että niille, joilla ei ole.
Monet koiratanssijat tuntevat vetoa tähän harrastukseen musiikkirakkautensa tähden. He nauttivat kuuntelemisesta, laulamisesta ja olohuoneessa tanssimisesta. Näille ihmisille musiikin tahdissa liikkuminen on pakonomainen tarve. He pystyvät ja, mikä on tärkeämpää, HALUAVAT liikkua musiikin tahdissa. Näistä ihmisistä useimmat tuntisivat olonsa vaivautuneeksi, jos heille ehdotettaisiin toisenlaista ilmaisutapaa.
Mutta on olemassa koiranharrastajia, jotka väittävät, etteivät ole musikaalisia tai tanssitaitoisia. He ehkä tuntevat vetoa koiratanssiin, koska ovat nähneet hyvän koiratanssiesityksen tai koska he tarvitsevat uuden koiraharrastuksen. Nämä itsensä ehkä kömpelöksi pitävät ohjaajat voivat huolen poistamiseksi valita tahdin, joka on lähellä heidän luonnollista liikkumistahtiaan. Tällä tavalla myös tanssitaidoton voi tanssia koiransa kanssa, esittäen sulavia ja taiteellisia liikkeitä sekä tuomareille että yleisölle.
Useilla koiratanssijoilla on tottelevaisuustausta ja he tietävät, että koira näyttää paremmalta ja on keskittyneempi, kun ohjaaja liikkuu nopeasti. Aloittelijoille suosittelen mahdollisimman nopeaa kappaletta, jossa on voimakkaat tai helposti erottuvat lyönnit. Kappaleet, joissa on hitaammat tai olemattomat lyönnit, on parempi jättää kunnes koirakolla on enemmän tekniikkaa ja taitoa.
Kaupoissa on saatavissa pieniä, edullisiametronomeja. Kokeilemalla eri nopeuksilla ohjaaja voi kaventaa hänelle toimiva lyöntitiheyden mahdollinen väliä. Kuunnellessaan musiikkia hän voi pitää metronomin lyömässä optimaalista tahtia. Hän huomaa silloin helposti, soiko musiikki hänen tahdissaan. (Tämä on erityisen käytännöllistä esimerkiksi kuunnellessa levyjä kirjastossa tai radiota autossa. Jos ohjaajalla on metronomi, hänen ei tarvitse kävellä tietääkseen onko musiikki sopivaa vai ei).
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ohjaajan on askellettava musiikin jokaiseen lyöntiin. On koiratanssiin erinomaisesti sopivaa musiikkia, jossa ohjaaja voisi astua nopean rytmin joka TOISEEN lyöntiin. Toiset kappaleet ovat ehkä aavistuksen liian hitaita, mutta jos ohjaaja pidentää askeltaan muutamalla sentillä (jotta koirakin astuisi vähän energisemmin), se voi toimia hyvin.
Viimeiseksi…koirakon "makuun" sopivan musiikin valinta. Tämä on hyvin omakohtainen asia, mutta oikeuttaa kuitenkin keskusteluun. Aloittelijan pitäisi miettiä hetken "kuka" hän on ja ehkä myös millainen hän on, tai miten hän haluaa itsensä nähtävän. Oikeita vastauksia ei ole, mutta musiikki viestii kaikki ihmisen tunteet…huumori, suru, ilo, voima, viha ja ystävällisyys. Jotkut koirakot ovat pomppivia, toiset sulavia ja totisia, toiset taas voimakkaita tai söpöjä. Oikea musiikin valinta kuvaa koirakon luonnetta.
Onko kohtuullista uskoa, että koiratanssija löytää kaikki nämä ominaisuudet yhdessä kappaleessa? Tuskin. Mutta tietoisuus hyvän musiikin ominaisuuksista mahdollistaa valintojen punnitseminen. On pakko valita, ja ohjaaja päättää mitkä ominaisuuksista ovat hänelle tärkeimmät.
Onnea matkaan!
©1999 Caroline Levin
1999 vapaasti käännetty Caroline Levinin luvalla Alva Grönqvist
Tahtitassujen nettisivuja hoitaa Alva sähköposti etunimi@willas.net
Tahtitassut ry - Tass i takt rf Sivukartta
Päivitetty 04.02.2006